Praktica Luxmedia 16-Z21c
Praktica Luxmedia 16-Z21s

Tällä kertaa tutkimme kahta edullista superzoom-kameraa, jotka ovat pääpiirteittäin samanlaisia, erona eri kennotyypit. Toinen kamera on varustettu CCD-kennolla ja toinen CMOS-kennolla. Koska kameroissa on sama objektiivi, voimme siis nyt ehkä saada selville, mitä eroa nämä kaksi kennotyyppiä aiheuttavat kuviin. Jatkossa kutsumme CMOS-kennolla varustettua mallia 16-Z21c C-malliksi ja CCD-kennolla varustettua mallia 16-Z21s Smalliksi.

ISO-herkkyysalue on 100-1 600, lisäksi käytettävissä ovat herkkyydet 3 200 ja 6 400 pienennetyllä kuvakoolla. Kummankin kameran kennon tarkkuus on 16 megapikseliä.

Mallien erot ovat varustelussa: kalliimmalla mallilla voidaan tallentaa Full HD-tason (1 920 x 1 080 pikseliä) videotallenteita, huokeammalla mallilla videokuvan tarkkuus on alempaa HD-tasoa eli 1 280 x 720 pikseliä. Kumpaisellakin mallilla on lisäksi tarjolla aiheohjelmia eri tilanteisiin. Näiden lisäksi, C-mallista löytyy myös HDR (laajasävykuvaus), nopea videotallennus 240 k/s ja sarjakuvaus (9-10 k/s).

Objektiivi on kumpaisessakin vakaimella varustettu 21-kertainen zoom-objektiivi, jonka polttovälialue on 4,5 – 94,5 mm (ns. kinovastaavuus 25 -525 mm). Valovoima objektiivissa on tavanomaiseksi katsottava f/3,1 – 5,8. 3” kokoinen eli 76 mm:n näyttö toimii myös etsimenä, erillistä videoetsintä ei ole.

Raw-tiedostoja ei ole mahdollista tallentaa, kameroilla tuotetaan siis jpeg-kuvia. Muistikortti on sd/sdhc/sdxc –tyyppiä. C-mallilla voidaan kuvata sekä ohjelmoidusti että käsisäätöisellä valotustoiminnolla (P, M), S-mallissa tarjolla on myös A- ja S-automatiikat eli ajan tai aukon esivalinta.

Virtalähteenä kameroissa käytetään neljää AA-koon paristoa tai akkua, mitä voi pitää hyvin käytännöllisenä. C-mallin suositushinta on 299 euroa ja S-mallin 199 euroa, hintaero on siis melko suuri.

Testikuvat

Lue koko juttu Kamera-lehdestä 2/2012.

Sonyn ensimmäinen myös ammattikäyttöön tarkoitettu malli A700 esiteltiin vuonna 2007, joten malliuudistus tällä tuotelinjalla on varmaankin paikallaan. Yli neljän vuoden aikana Sony on kuitenkin kehitellyt niin paljon uusia innovaatioita, ettei kyse ole päivityksestä vaan kokonaan uudesta kameramallista. Sony on ottanut kesällä 2011 esitellyssä A77-mallissa ja sen huokeammassa rinnakkaismallissa A65 käyttöön kiinteäpeilitekniikan.

Peili ei siis liiku ja etsin on toteutettu videonäytöllä. Tekniikkaa sovellettiin ensin kuluttajamalleissa A33, A55 ja A35, joista viimeksi mainittu testattiin juuri numerossamme 12/2011.

Sony esitteli samoin kesällä 2011 minijärjestelmäkameramallin NEX-7, joka on rakennettu A77-mallin tärkeimmillä komponenteilla, eli siinä on sama kenno ja videoetsin. Objektiivit ovat siis NEX-sarjaa. Tähän erittäin mielenkiintoiseen kameraan palaamme lähiaikoina.

Tärkeimmät ominaisuudet

Uudet A77-/A65-mallit sopivat ammattikäyttöön ja vaativaan harrastekäyttöön. APS-koon CMOS-kennon tarkkuus on 24,3 megapikseliä, eli kyseessä on kokonaan uusi kennotyyppi. Ns. polttovälikerroin objektiiveilla on 1,5, jos kuvakulmia haluaa verrata kinokamerakokoon.

Kameran ISO-herkkyysalue on 50-16 000. Kennoa liikuttaa vakain, joten se toimii kaikkien objektiivien yhteydessä. Kamerassa on kiinteä peili, jonka läpi suurin osa valosta kulkeutuu kennolle. Osa ohjataan peilillä automaattitarkennuksen sensorille. Näin tarkennusmoduuli saa tietoa koko ajan – tavallisessa peilikoneistossahan af-sensori on peilin alla ja se pimenee laukaisuhetkellä.

Testikuvat

Lue koko juttu Kamera-lehdestä 2/2012.

Praktica Luxmedia 16-Z21c, Praktica Luxmedia 16-Z21s

Vakiokohde kuvattuna eri ISO-arvoilla. Kuvissa malli 16-Z21c on C ja malli 16-Z21s on merkity S:llä. Kuvat on kuvattu suurimmalla aukolla kameroiden objektiivien laajakulma-asennossa. ISO-arvoilla 3200 (ja 6400) kamerat pienentävät tiedostokokoa.

C_ISO200

C_ISO400

C_ISO800

C_ISO1600

C_ISO3200

S_ISO200

S_ISO400

S_ISO800

S_ISO1600

S_ISO3200

Studiosalaman monipuolisuus ja käsisalaman kätevyys yhdessä laitteessa – tai ainakin sinne päin. Näin voisi luonnehtia akkukäyttöistä salamalaitetta, jonka varusteltavuus lähentelee studiolaitteen tasoa.

Akkusalaman kiistaton etu käsisalamaan verrattuna on sen parempi teho. Studiolaitteeseen verrattuna se puolestaan on liikuteltavampi ja riippumaton verkkovirrasta – ainakin niin kauan kuin akuissa riittää latausta.

Oma näkemykseni on aiemmin ollut, että akkukäyttöiseen salamalaitteeseen joudutaan turvautumaan yleensä vain tilanteen pakottamana. Nyt minulle tarjoutui tilaisuus kokeilla kahden eri valmistajan ratkaisuja. Päällisin puolin ne olivat kuin eri planeetoilta. Koko- ja painoeroa oli kaksinkertaisesti. Hinnassa oli miltei kolminkertainen ero, samoin maksimitehossa.

Paras tapa saada käsitys kokeiltavasta laitteesta on viedä se olosuhteisiin, joissa sitä muutenkin käyttäisi. Lisätäkseni vaikeusastetta otin teemaksi katukuvauksen. Mitään valmista kuvauspaikkaa ei näin ollut varattuna. Käytössä oli Järvenpään keskusta, sen julkiset tilat ulkona ja sisällä. Miten laitteet pärjäsivät?

Päihittää käsisalaman?

Pienitehoisinkin akkusalama on nelisen kertaa voimakkaampi kuin käsisalamat keskimäärin. Lisäksi se on suunniteltu käytettäväksi useiden erilaisten heijastimien ja valonpehmentimien kanssa, vieläpä niin että  lisälaitteet ovat saman valmistajan piirustuspöydältä ja muodostavat järjestelmän. Käyttäjä voi olla varma, että osat sopivat toisiinsa – myös tulevaisuudessa, kun laitetta kehitetään monipuolisemmaksi.

Lue koko juttu Kamera-lehdestä 2/2012.

Tiaiset ovat suomalaisille tuttuja lintuja. Ne ovat meillä pääasiassa metsän lintuja, mutta viihtyvät etenkin talvisin myös puiden sävyttämässä kulttuuriympäristössä. Tiaiset ovat eläväisiä ja kauniita, monen mielestä sinitiainen on jopa Suomen kaunein lintu.

Tiaiset pesivät luonnonkoloissa ja pöntöissä. Kesällä pesää ei saa häiritä, mutta kiikarilla tai teleobjektiivilla on yleensä helppo seurata lintuperheen pesimisrutiineja. Poikaset lähtevät pesästä heti, kun ne oppivat lentämään. Silloin ne ovat sangen söpöjä.

Tinttejä on helppo kuvata syksyllä ja talvella ruokinnan avulla. Säännöllisellä, loppusyksyllä alkaneella ruokinnalla tiaiset ovat kuvattavissa useita kuukausia. Ruokinnan aloittaminen vaatii kuvaajalta vastuullisuutta, säännölliseksi kehkeytynyttä ruokintaa ei saa keskeyttää ennen maan sulamista keväällä. Etenkin kylmimpinä talvikuukausina tulee huolehtia lintujen energian riittävyydestä päivittäin.

Ruokintapaikan valinta on kuvaajan harkinnassa. Saapuessaan ruokinnalle tiaiset istahtavat useimmiten ensin lähioksalle tai vastaavalle vakiopaikalle, missä ne ovat helposti kuvattavissa.

Liian avointa paikkaa linnut karttavat. Riski joutua petojen ruuaksi on liian suuri. Vaikka aterioiva pöllö olisikin sinänsä luonnollinen ja kovin kuvauksellinen kohde…

Tiaiset kesyyntyvät varsin helposti säännöllisellä ja tiheällä ruokinnalla. Ne oppivat syömään jopa kädestä sinnikkäällä totuttelulla. Aikanaan Vuosaaressa yksi pyrstönsä kadottanut hömötiainen tuli aina ensimmäisenä kädelleni, kun muut seurasivat tilannetta kauempana. Kesyyntyneen linnun voi helposti ohjata pähkinöillä muihinkin paikkoihin kuvattavaksi kuin valokuvaajan kämmenelle.

Lue koko juttu Kamera-lehdestä 2/2012.

Englantilaisen valokuvaaja Carl Warnerin vanhemmat eivät ilmeisesti kieltäneet poikaansa leikkimästä ruoalla. Warner luo nimittäin maisemakuvia, joita voi hyvällä syyllä sanoa herkullisiksi. Kuvien maisemat on rakennettu ruoasta!

– Suomi nosti minut kartalle, Carl Warner kertoo studiollaan Etelä-Lontoossa.

– Olen kiitollisuudenvelassa eräälle suomalaiselle mainosgraafikolle. Hän näki sattumalta yhden ensimmäisistä ruokakuvistani nimeltään Parmesan Gorge ja tilasi samantyyppisen suunnittelemaansa mainokseen. Sen innostamana olen tehnyt ruokakuvia yli kymmenen vuotta.

Warner kertoo, että hän törmäsi Sek & Greyn mainosgraafikko Arto Komulaiseen eräällä reprostudiolla Lontoossa. Muutama viikko myöhemmin Komulaiselta tuli postissa luonnos suomalaisesta merimaisemasta, jossa meri oli lohta, rantakivet perunoita, ruoho persiljaa ja kallio ruisleipää.

– En ollut oikein varma, toimisiko lohi merenä, ja ajattelin jo kieltäytyä tarjouksesta.

Tutkin kuitenkin asiaa ja aterioidessani paikallisessa ravintolassa tilasin tarkoituksella savulohta. Nostin lautasen ikkunaa kohti ja katsoin, miten valo reagoisi lohen pintaan. Eureka! Huomasin, että homma saattaisi sittenkin toimia ja päätin ottaa työn vastaan.

Carl Warnerin kuvia

Lue koko juttu Kamera-lehdestä 2/2012.

Jääkiekkokuvaus on sarjatulitusta järeillä aseilla. Urheilukuvaaja Vesa Koivunen johdattaa harrastelijakuvaajan jäällä kuvaamisen saloihin avaamalla ovet arkistonsa syövereihin.

Urheilukuvaus on täysin oma taiteenlajinsa. Kun reseptiin lisätään vielä sisätilat, paikoin vaihteleva valaistus ja karskit jääkiekkokarjut nopeatempoisessa pelissä, alkaa soppa ollakin jo valmis.

Tämän artikkelin tarkoituksena on vaatimattomasti selvittää kaikki jäällä kuvaamisesta. Itse hitaaseen taiteelliseen työskentelyyn tottuneena otin tämän haasteen vastaan kiinnostuneena. Olin yhteydessä Helsingin Sanomiin freelancerinä kuvaavaan Vesa Koivuseen, joka innostui ideasta. Sovimme myöhemmin haastatteluajan HIFK-Ässät-matsipäivälle. Toiveenani oli myös päästä näkemään urheilukuvaaja toiminnassa.

Vesa Koivunen on itseoppinut urheilukuvaaja. Lukion oppimäärän hän kertoo suorittaneensa aikoinaan, mutta motocross-maailma vei mukanaan sopivasti ennen ylioppilaskirjoituksia. 18-vuotiaana hän toimi lehtiavustajana. Kuvaaminen alkoi kiinnostaa enemmän, ja loppu onkin historiaa.

Ura otti siivet alleen, kun Koivunen marssi Iltasanomiin 2000-luvun alussa ja kehui olevansa Suomen ykkösurheilukuvaaja. Kuvauskeikkaa alkoi pukata, vaikka portfolio ei hänen mukaansa olisi siihen ihan vielä riittänytkään. Viimeiset neljä vuotta Koivunen on kuvannut Helsingin Sanomien listoilla urheilua muiden kuvaustöiden ohessa.

Torstai 5.1.2012 klo 15.15

Tapaan kiireiseltä tuntuvan Vesa Koivusen eläintarhan Nesteellä, kivenheiton päässä Helsingin jäähallista. Hän puhuu vilkkaasti puhelimeen ja viittoo samalla minua odottamaan hetken.

Puhelun päätettyään Koivunen kertoo vuoden loppuneen hieman epävakaissa olosuhteissa. Töistä ei ole varmuutta, ja monet työnantajat haluavat halvempaa työvoimaa. Masentavia uutisia freelance-kuvaajan näkökulmasta. Tänään on kuitenkin ollut ilmeisen hyvä päivä sopimusten saralla, sillä Helsingin Sanomissa käyty tapaaminen on mennyt hyvin ja työt jatkuvat ainakin vuodeksi eteenpäin.

– Olen tyytyväinen freelancerina… Tokihan meidät helposti näpätään pois, mutta saan kuitenkin tehdä mitä haluan, Koivunen toteaa.

Urheilukuvaajan arkea

Vesa Koivunen kuvaa yhdessä jääkiekko-ottelussa parhaimmillaan 7000-10000 ruutua. Tuhansista ruuduista kaksisataa kuvaa kelpuutetaan arkistoitavaksi ja kymmenkunta lähetetään lehtiin.

Lue koko juttu Kamera-lehdestä 2/2012.

Kuvat kohdetaulustamme eri herkkyyksillä. Objektiivi on Sonyn zoom 16 – 50 mm, aukko f/8. Kuvissa objektiivin polttoväli 16 mm.

A77_ISO200

A77_ISO1600

A77_ISO3200

A77_ISO6400

A77_ISO12800

Otso Kantokorpi etsii taiteen lisäksi Polaroid-kuvia erilaisilta elämänalueilta, työstä, vapaa-ajasta ja matkoilta. Onko sinua esimerkiksi kuvattu Linnanmäellä Ritari Ässän auton vieressä?

Myös itse Polaroid-kamerat ja niihin liittyvä oheismateriaali kiinnostavat.

Ota yhteyttä 7.5.2012 mennessä Otso Kantokorpeen, otso.kantokorpi@luukku.com, puh. 045-1188 508.