Valokuvamaisemia uudessa Galleria Akkunassa
Fred Björkstén pohtii ja näyttää: miten esittää maisema, johon kuuluu huikean kirkas aurinko, vaalea taivas pilvineen ja alapuolella tummien värien ja muotojen metsä? Kamera tuottaa helposti kuvan, josta näkee lähes valkoisen taivaan ja tasaisen harmaan tai lähes mustan metsän. Miksi maisema paikan päällä nähtynä oli toisenlainen? Ja miksi taiteilijoiden maalaamat realistiset maisemat poikkeavat niin paljon kameran tuottamista?
- Kamera kuvaa koko näkymän – taivaan ja metsän – yksillä säädöillä. Näköaisti ei toimi näin. Silmän tarkimman näön alue, fovea, pyyhkii – skannaa – näkymää säätöjä muuttaen. Näemme sekä taivaan että metsän värit ja yksityiskohdat, koska tummuuden säätö on koko ajan kohdallaan.
- Olen realisti ja yritän säätää valokuviani lähemmäksi nähtyä. Kuvatessa tummennan taivasta suotimilla. Kuvatiedostoa tietokoneella käsitellessä säädän kuvaa osa kerrallaan. Taivas, järvi, talo… joka osan tummuus kohdalleen. Säädän vielä osien jyrkkyyttä eli kontrastia ja värejä. Kuva muuttuu näkemäni suuntaan.
Maisemamaalarit ovat käyttäneet samoja periaatteita laajan sävyasteikon hallintaan Barokin ajoista saakka. Jo Ruisdael ja Rembrandt…
Pääosa Björkstenin Lapin kuvista on syntynyt filmille ison koon kameralla ja vedostettu skannauksen jälkeen mustesuihkutulostimella mattapintaiselle vesiväripaperin kaltaiselle paperille pigmenttiväreillä.
Fred Björksténin Valokuvamaisemia 22.12.2009 asti Galleria Akkunassa, Lasipalatsi, Helsinki.